KOHTI ENNAKOIVAA HOIVAA | OSA 1/2
Milja Saksi, toimitusjohtaja, Everon Group
Hoivateknologian seuraava suuri kehitysaskel ei ole uusien laitteiden käyttöönotto. Se on siirtyminen yksittäisistä teknologiaratkaisuista kokonaisuuteen, jossa tieto auttaa ennakoimaan asiakkaiden tarpeita ja ohjaamaan hoitotyötä. Mutta missä vaiheessa tätä kehitystä olemme nyt, ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä?
Ikääntyvä väestö, kasvavat palvelutarpeet ja rajalliset henkilöstö- ja talousresurssit haastavat hoivaorganisaatioita kaikkialla Euroopassa. Teknologialta odotetaan yhä enemmän ratkaisuja, joiden avulla ihmiset voivat asua turvallisesti omissa kodeissaan pidempään ja ammattilaiset voivat kohdentaa työpanostaan vaikuttavammin.
Hoivateknologiaa on hyödynnetty jo pitkään. Turvarannekkeet, hälytyspainikkeet, lääkeannostelijat ja erilaiset sensorit ovat monessa organisaatiossa osa päivittäistä toimintaa.
Silti suuri osa teknologian mahdollisuuksista on edelleen hyödyntämättä.
Halusimme Everonissa ymmärtää, miten hoivateknologiaa hankitaan tänään ja millaisia odotuksia sen tulevaisuuteen kohdistuu. Toteutimme yhdessä Nordic Healthcare Groupin (NHG) kanssa selvityksen, jossa analysoitiin 107 hoivateknologian kilpailutusta Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa vuosilta 2024–2026 sekä haastateltiin alan asiantuntijoita.
Vaikka maiden lähtötilanteet ja markkinoiden kehitysvaiheet eroavat toisistaan, selvityksessä nousi esiin vahva yhteinen näkemys tulevaisuuden suunnasta. Kaikissa kolmessa maassa asiantuntijat ja hoiva-alan ammattilaiset pitivät tavoitteena siirtymistä yksittäisistä laitteista kohti tiedolla ohjattua, ennakoivaa hoivaa.
Selvityksen perusteella hahmotimme tälle kehitykselle viisi tasoa, jotka kuvaavat matkaa yksittäisistä teknologiaratkaisuista kohti yhteistä tavoitetta. Tasot eivät välttämättä ole peräkkäisiä vaiheita, jotka jokaisen organisaation täytyy käydä läpi samassa järjestyksessä. Ne auttavat kuitenkin tunnistamaan, millaisia teknologisia kyvykkyyksiä tarvitaan, jotta teknologiasta saadaan enemmän hyötyä niin asiakkaille, ammattilaisille kuin palvelujärjestelmällekin.
Taso 1: Yksittäiset laitteet – teknologia lisää turvallisuutta
Ensimmäisellä tasolla hoivateknologia tarkoittaa yksittäisiä laitteita ja ratkaisuja, joilla tuetaan ikääntyneiden turvallista asumista ja arkea.
Tällaisia ovat esimerkiksi turvarannekkeet, hälytyspainikkeet, ovivahdit, lääkeannostelijat ja erilaiset valvontaan liittyvät sensorit.
Tämä taso on jo laajasti saavutettu kaikissa kolmessa tutkimassamme maassa. Suomessa käytännössä kaikilla hyvinvointialueilla on käytössään erilaisia turvalaitteita sekä kotihoidossa että asumispalveluissa.
Laitteet tuovat merkittävää turvallisuutta ja mahdollistavat nopean reagoinnin esimerkiksi hätätilanteissa. Niiden toiminta perustuu kuitenkin pääosin yksittäisiin tapahtumiin ja hälytyksiin. Kun jotakin tapahtuu, laite välittää tiedon ja ammattilainen reagoi.
Ensimmäisellä tasolla teknologia auttaa reagoimaan tapahtumiin, mutta ei vielä ennakoimaan niitä.
Taso 2: Yhteinen alusta – yksittäisistä laitteista hallittuun kokonaisuuteen
Toisella tasolla eri valmistajien laitteet yhdistetään yhteiseen teknologia-alustaan.
Tavoitteena on, että laitteiden tuottamat hälytykset ja tieto kulkevat luotettavasti yhden järjestelmän kautta esimerkiksi hälytyskeskukseen tai hoitohenkilökunnalle.
Erityisesti palveluasumisessa samaan kokonaisuuteen voidaan liittää myös kiinteistön muita järjestelmiä, kuten palo- ja hissihälytyksiä sekä ovien ja lukkojen hallintaa. Tämä helpottaa teknologian hallintaa ja vähentää erillisten järjestelmien tarvetta.
Suomessa ja Ruotsissa yhteiset teknologia-alustat ovat jo laajasti käytössä. Isossa-Britanniassa kehitys on osittain aikaisemmassa vaiheessa, sillä markkinassa on vasta käynnissä siirtymä analogisista yhteyksistä digitaalisiin ratkaisuihin. Digitaalisen infrastruktuurin uudistuminen luo Isossa-Britanniassa kuitenkin edellytyksiä myös nopeammalle jatkokehitykselle.
Toisella tasolla yksittäisistä laitteista muodostuu hallittu teknologinen kokonaisuus. Tieto kulkee, mutta se ei vielä välttämättä ohjaa hoitotyötä.
Taso 3: Integraatio toiminnanohjaukseen – teknologia osaksi hoitajien arkea
Kolmannella tasolla hoivateknologia kytketään osaksi hoivaorganisaation omia toiminnanohjaus- ja työvuorojärjestelmiä.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hoitajat kirjautuvat teknologiajärjestelmään oman organisaationsa tunnuksilla eikä erillisiä käyttäjätunnuksia tarvitse ylläpitää.
Vielä merkittävämpää on mahdollisuus ohjata hälytyksiä automaattisesti oikeille henkilöille tai tiimeille sen perusteella, kuka on työvuorossa tai vastaa kyseisestä asiakkaasta. Tällöin teknologia alkaa aidosti tukea työn organisointia.
Analysoimistamme 107 kilpailutuksesta noin neljänneksessä edellytettiin tämän tason integraatioita. Vaatimuksia esiintyi erityisesti suuremmissa hankinnoissa Suomessa ja Ruotsissa.
Tämä on tärkeä kehitysaskel, sillä teknologian arvo ei synny pelkästään tiedon välittämisestä. Sen täytyy myös sopia osaksi ammattilaisten päivittäistä työtä.
Kolmannella tasolla teknologia ei enää ole erillinen järjestelmä, vaan osa hoivatyön toiminnanohjausta.
Taso 4: Asiakastietojen yhdistäminen – kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta
Neljännellä tasolla tapahtuu merkittävä muutos. Hoivateknologian tuottamaa tietoa aletaan yhdistää muuhun asiakas- ja potilastietoon.
Tällä hetkellä hoivaorganisaatioissa kerätään paljon tietoa, mutta se on usein hajallaan eri järjestelmissä. Turvalaitteiden tuottamaa dataa tarkastellaan erillään asiakkaan terveydentilasta, toimintakyvystä ja hoitohistoriasta.
Tietoa hyödynnetään myös usein jälkikäteen sen sijaan, että se auttaisi muodostamaan ajantasaista kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta.
Ajatellaan esimerkiksi ikääntynyttä kotihoidon asiakasta, jonka liikkuminen kotona vähenee vähitellen. Yksittäisen sensorin tieto ei välttämättä kerro tilanteesta riittävästi. Mutta jos liikkumisen muutoksia tarkastellaan yhdessä asiakkaan toimintakykyä, sairauksia ja muita havaintoja koskevan tiedon kanssa, voidaan saada huomattavasti parempi käsitys siitä, mitä hänen arjessaan tapahtuu.
Suomessa tämä taso keskusteluttaa tällä hetkellä eniten. Tason mahdollisuudet on jo tunnistettu, ja asiakastietojen yhdistämiseen liittyviä vaatimuksia esiintyy uusimmissa kilpailutuksissa. Laajamittaiset käytännön toteutukset ovat kuitenkin vielä harvinaisia. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa vastaavia vaatimuksia ei selvityksemme kilpailutusaineistossa vielä näkynyt.
Neljännellä tasolla siirrytään yksittäisten tapahtumien tarkastelusta kohti ajantasaista kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta.
Tämä luo perustan varsinaiselle ennakoivalle hoivalle.
Taso 5: Analytiikka ja ennakointi – tieto muuttuu toiminnaksi
Viidennellä tasolla hoivateknologian potentiaali alkaa toteutua laajemmin.
Tässä vaiheessa eri lähteistä kerättyä tietoa analysoidaan niin, että voidaan tunnistaa muutoksia, poikkeamia ja riskejä jo ennen kuin ne johtavat vakavampiin ongelmiin.
Kyse voi olla esimerkiksi kasvavan kaatumisriskin, toimintakyvyn heikkenemisen, lääkehoidon poikkeamien tai yöaikaisen käyttäytymisen muutosten tunnistamisesta.
Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole pelkkä analyysi.
Ennakoiva hoiva syntyy vasta silloin, kun analysoitu tieto muuttuu konkreettiseksi herätteeksi ja edelleen ammattilaisen toiminnaksi.
Esimerkiksi järjestelmä voisi tunnistaa asiakkaan liikkumisessa muutoksen, joka viittaa mahdolliseen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tämän perusteella hoitajalle muodostuisi heräte asiakkaan tilanteen arvioimiseksi.
Ammattilainen voisi tarkistaa tilanteen ja tarvittaessa käynnistää toimenpiteet ennen kuin ongelma kärjistyy. Näin voitaisiin parhaimmillaan ehkäistä kaatumisia, vähentää tarpeettomia päivystyskäyntejä ja tukea asiakkaan mahdollisuutta jatkaa asumista omassa kodissaan. Samalla ammattilaiset saisivat tukea työn priorisointiin ja resurssien kohdentamiseen.
Kaikissa kolmessa tutkimassamme maassa ennakoiva hoiva tunnistettiin tavoiteltavaksi kehityssuunnaksi. Kilpailutuksissa tätä tavoitetta ei kuitenkaan vielä osata systemaattisesti muuttaa konkreettisiksi vaatimuksiksi. Tekoäly ja analytiikka saatetaan mainita, mutta toimittajilta ei välttämättä pyydetä kuvausta siitä, miten tieto käytännössä muuttuu hoitajan toimintaa ohjaavaksi herätteeksi.
Tässä onkin ehkä selvityksemme tärkein havainto:
Hankimme jo ennakoinnin teknisiä edellytyksiä, mutta emme vielä riittävästi kykyä muuttaa tietoa toimenpiteiksi.
Missä Suomi, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat nyt?
Kolmen maan vertailu osoittaa, että hoivateknologian kehitys etenee eri tahtiin. Seuraava taulukko kokoaa yhteen, miten viisi kehitystasoa näkyvät analysoiduissa kilpailutuksissa Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.
Lähde: NHG ja Everonin markkinaselvitys 2026. Taulukko kuvaa analysoiduissa kilpailutuksissa esiintyviä vaatimuksia, ei kaikkia markkinoilla käytössä olevia ratkaisuja.
Vertailu osoittaa, että hoivateknologian kehityksen lähtötilanteet vaihtelevat maittain. Suomessa ja Ruotsissa perusrakenteet ovat jo pitkällä, kun taas Isossa-Britanniassa digitalisaatio luo parhaillaan pohjaa seuraaville vaiheille. Suomessa ennakointi näkyy jo kilpailutusten tavoitteissa, mutta sen vieminen konkreettisiksi vaatimuksiksi on vielä kesken.
Teknologia yksin ei kuitenkaan tee hoivasta ennakoivaa. Ratkaisevaa on, miten tieto muuttuu ammattilaisen toimintaa ohjaaviksi herätteiksi ja toimenpiteiksi. Seuraava kysymys onkin, miten tätä muutosta voidaan edistää jo hoivateknologian hankinnoissa.
Blogisarjan seuraavassa osassa tarkastelen neljää asiaa, jotka kannattaa huomioida tulevissa hoivateknologian kilpailutuksissa, jotta kehityksessä voidaan ottaa seuraava askel kohti ennakoivaa hoivaa.
Blogisarjan seuraava osa julkaistaan 12.11.2026.
Milja Saksi on Everon Groupin toimitusjohtaja. Everon kehittää turvallista ja itsenäistä asumista tukevia hoivateknologiaratkaisuja sekä hoivatyön integraatio- ja hälytysjärjestelmiä Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.
Blogi perustuu KOPA 2026 -tapahtumassa 5.11.2026 pidettyyn puheenvuoroon sekä Everonin ja Nordic Healthcare Groupin vuonna 2026 toteuttamaan markkinaselvitykseen.
